913

20.04.2026

ETUKEVÄT

Tämä kuva ei ole mustakaavun nousu ja hirmustus – vaan riemunremahdus etukevään eduista: orvokit ovat jo valmiina sulamaan ja jäätymään, sulamaan ja jäätymään patioilla ja muissakin koristusta vaativissa paikoissa. Takatalvea pidän loitolla siunaamisella: kiitos Herra kaikesta kauniista ja hyvästä, pidäthän orvokeistakin huolta. Puutarhan myyjä piti myyntipuheen: orvokit vain kasvavat entistä aktiivisemmin pienen pakkaskäsittelyn jälkeen. Kuulin! Otan siis rohkeasti useamman. Miten ihanaa!

Kovin harvoin nousevat kädet koholle kiitokseen. Mutta kuva todistaa, että pienistäkin asioista on kiitetty. Miksi niin! No ellei kiitä pienistä, jää käsien kohotus harjaantumatta. Pelkkiä isoja iloja odotellessa voivat kädet kangistua eivätkä ne sitten osaa enää nousta yli 90 asteen! Korvia korkeammalle päivittäisistä, ystävät. Tulee se sitten sekin hetki, että vanhakin nuortuu huiskuttamaan korkeammalle, yhä korkeammalle!

Mitä ihmeen hyötyä meille on eurooppalaisesta turvallisuusajattelusta. Säätävät, että kurkun pituuden ja suoruuden on oltava vakio ennen kuin ihmisten markkinoille. Sähköautot saavat syttyä palamaan milloin ja missä vain ihmislastissa tai ilman. Kova hinta ympäristöagendalla! Sähköajoneuvoja on ajettu kuin käärmettä pyssyyn – ja nyt ei anna kantti periksi peruuttaa: että liian kiireellä ja liikoja riskejä ottaen. Turvallisuuspaussi tulettomaan kulkemiseen – ehkä. Mietitäänpäs mikä muu asia saa riskeerata ihmishenkiä tai kiinteistöjä yhtä ilmeisesti. Ei mikään ellei oteta lukuun taivaasta sekaan satavia sotimissytykkeitä.

Liputuspäivä evakoille! Kyllä kannatan: muistetaanhan siinä sitä kärsimystä mitä ei olisi saanut tulla eikä olla. Surullisia sankaritarinoita!

Vääjäämättä on ajateltava kaikenlaista pakkosiirtolaisuutta. Liputus niillekin asioille lienee paikallaan: että käsittäisimme edes kerran vuodessa, että esimerkiksi talous- tai ympäristöpakolaisen osa ei ole kadehdittava. Ja ennen muuta sen, että niin turvalliseksi ja taatuksi kuin oloni tunnenkin, se ei takaa sitä, että luonto tai pörssimarkkinat eivät kohtaisi itseänikin. Korkealle salkoon siis! Kohotettuja käsiä korkeammalle!

Pitäkääpä silmällä. Alko on alkanut myydä ruokaa – tietysti ensin pilottina ja sitten kohta kokonaan. Alko tekee hiljaista politiikkaa – käsittäkää nyt. Kun väkeviä ei saa kaupan hyllyille, alkaa Alko tehdä itsestään ruokakauppaa. Siinä samalla siirtyvät naukut ja paukut ihan itsestäänselvästi ja luvallisesti ostoskoriin siirrettäväksi. Bonukset puuttuvat – mitä enemmän ostat sitä enemmän tienaat! Näin sitä sitten edetään: aluksi vain sopivia suolapaloja, mutta sen jälkeen tekee mieli makeita paloja ja terveyttä vaaliville hedelmiä ja marjoja – juu, ja juustot monivalikkoina ehdottomasti. Eihän tästä enää puutu kuin perunat ja kuskinsoosi! Ruoka-alko! Tervetuloa!

Kohotan kädet kiitokseen, vaikka tätä on vaikeampi ymmärtää saati sitten hyväksyä. Että Jumalan voima minussa asettuu heikkouteen. Mitä heikompi sitä voimallisempi. Merkillistä: tunnenhan heikkona olemiseni jotenkin harmilliseksi ja epämiellyttäväksi. Mutta jos haluat voimalliseksi, suostut heikkouteen, että Jumalalla olisi mahdollisuus pistää paremmaksi. Siihen, että kerskaisin heikkoudestani – on pitkä matka. Mutta suostumalla pääsee alkuun. Kun pienessä näkee johdatuksen nerokkuuden, uskaltautuu ihan avuttomaksi. Se onkin sitten Jumalan kanssa elettäessä se lottovoitto: kaikki Taivaasta Isän sydämeltä. Ei yhtään vähempää ja enempi on jo saavutettu.