780

23.10.2025

CHECKPOINT

Suomalaisten arki vain vaikeutuu! Poliitikot – sotaa ei voi syyttää kaikesta kestämättömästä. Hallituksen ja koko eduskunnan päätöksien varassa väki seisoo tai kaatuu. Nyt on jo kova etukeno!

Posti ja puhelimet, telkkari ja monet muut toimijat pyytävät rahaa aivan asiallisiin kohteisiin. Hätä on kova. Lasten osa surettaa eniten ja sitten se seikka, että lääkkeet jäävät saamatta. Voi, tiedän kokemuksesta oikein hyvin, miten stressiä purkavaa on joskuskin tehdä tavallinen kauppareissa ihan sentin päälle laskematta. On kyllä harvinaista herkkua! Ja lääkkeiden ostaminen pitää suunnitella kuukausitasolla ja jättää jotakin hankkimatta, jotta ruokaan jää edes välttämättömin tarvittava. Katsomme kuin lamaantuneina sitä hurjaa aukkoa, joka meillä rahan suhteen syvenee ja levenee. Yksittäinen ihminen tahtoo unohtua, kun yhä isommiksi kasvavat avustusjärjestöt tekevät avustustyötään. Auttajakaan ei enää oikein tiedä, että mihin se antamani apu omastani oikein meni.

Miten saisimme auttamisen alueellisemmaksi ja jopa paikkakuntakohtaiseksi! Tiedättehän ne kassit, joita joulun alla ilmestyy marketteihin. Sosiaalitoimet pyytävät tavaraa vähävaraisille annettavaksi. Hieno juttu. Ja entäs se avustuskuusi joulupakettien osalta: iän ja tarpeen osalta yksilöidyt, mutta julkisuudelta salassa olevat lapset ja nuoret odottavat, että juuri heidän toiveensa tulisi kuusen oksalta noukituksi ja lahja sitten jouluna löytäisi odottajansa. Mahtava juttu! Jotakin tällaista pitäisi saada aikaan päivittäisen hyvinvoinninkin suhteen. Mille kanavalle voi ilmoittaa, että ei kuitenkaan tarvitsisi ryhtyä somejulkkisautettavaksi. OLJENKORSI-KANAVA: on pakko valita lääkkeiden oston tai ruokakaupan väliltä. Ja tiedetäänhän tämä, että lääkkeitä ei edes pitäisi ottaa tyhjään vatsaan. Numero 789 tulisi autetuksi 75 eurolla pälkähästään. Kuka laittaaa summan korvamerkittynä sosiaalitoimen kautta oikeaan osoitteeseen – tai edes osan tarvittavasta. Lähellä auttaminen motivoi ja haastaa antamaan omastaan. Suurisuisen säkin täyttäminen on turhauttavaa, koska koskaan ei näe tavoitteen saavuttamista. Siispä tässä sellainen checkpoint, jota pitää miettiä ja kehitellä. Verottaja ja Kela on suostuteltava omine ehtoineen mukaan, että yksityisen ihmisen hyväntahtoisuus ei tulisi verotetuksi tai otetuksi pois avustuksista. Hyvyyttä ei saa verottaa, vaan antaa sille kasvun mahdollisuus ja vauhti. Kyynisimmät keksivät kyllä, miksi näin ei voi tehdä. Mistä tietää, että ei tule hyväksikäytetyksi ja ihan vain huvikseen kynityksi. No vaikkapa siitä, että viranhaltijoilla on koonta siitä, miten monta oljenkortta on käytetty ja käyttämättä. Lääkkeitä ei saa kirppareilta!

Ihan toisenlainen on Kaikkosen lanseerama koulu- ja opinto checkpoint. Että kolmoselle ei pääse ilman vaadittavia perusvalmiuksia. Tehdään koe ja tarkistus, että on edellytyksiä selvitä. Ennakkoonkin voi kokeen suorittaa, jos vain osaa ja kykenee. Ihan hyvä ehdotus noin oppimisen suhteen yleensä. Koulun arkea ajatellen ja lasten erilaisuutta ihmetellen löydän jo niin monta hälytyspistettä, että ajatusta on kehiteltävä tosissaan. Ihan tarkkaan ajatellen jokainen lukukausitodistus on jo itsessään checkpoint. Me emme vain jätä sitä läpäisemättä kohdannutta pois toisten joukosta. Syy on taloudellinen enemmän kuin pedagokinen. Ja tällekin on perusteensa. Toinen oppii hitaammin kuin toinen ja lopulta ehkä paremmin kuin se nopein toistoa ja ulkolukua harjoittava luokkatoveri.

Mitä sitten tehdään, jos kakkosella havaitaan, että kolmosella tulee oppimisen haasteita. Jätetäänkö vuodeksi vielä kypsymään vai annetaanko lisäopetusta. Entä millaisen kohtelun saavat ne lapset, jotka jo esikoulun kohta käytyään selviävät kakkosen checkpointista. Heidän pitäisi voida käyttää älliään ja edetä siis omaa tahtiaan. Kuka heitä ohjaa ja opettaa ja millaisessa sosiaalisessa muodossa. Ja sitten varsin merkittävä juttu: se joka osaa eniten voi olla surkein sosiaalisilta taidoiltaan. Pitäisikö näidenkin asioiden olla edustettuna checkpointissa! Kaikkonen hamustelee oikeita asioita. Jotenkin tähän suuntaan on suotavaa edetä. Mutta yksi on varmaa: mikäli haluamme kaiken irti osaajista ja toisaalta kaikki mukaan yhteiskunnan ponnistuksiin – koulutusleikkauksia ei kerta kaikkiaan voi tehdä.