727

08.07.2025

BAABELINPYKKÄÄJÄT

Käsi sydämelle ihan ensimmäiseksi! Miten paljon korkeammalle voimme vielä hinata työelämän vaatimuksia ja sitten yhä vieläkin alkaa syyttää alisuoriutumisesta. Liitän tähän toisen ruusuihmeen, jos se antaisi ajattelemisen aihetta. Perhepiiriin muutti äitienpäiväruusu tulipunaisin kukin. Aikansa sisätiloissa kukoistettuaan, se muutti pihapatiolle. Ja hellurei – vähän aikaa siinä oleskeltuaan, mitä ihmettä: punaisten ruusujen seasta samasta puskasta työntyi valkea ruusu. Se vain kestää ja kestää! Kuvasta näette, että sillä on suoriutumistavoitteet hallussaan. Kukka on apposen avoin ja se työntää keskeltä kukintoa upouusia terälehtiä. Ihmettä kerrakseen!

Mummo on siis sekaisin ruusuista! Mummola on nyt kuitenkin koirahoitola ja ulkona sataa kaatamalla. Sisävessa ei näillä keleillä paljon ilahduta, kun koirakaveri on ulkoilutettava kumminkin. Turha marista – haistaan vain ulolle kaikki yhteiseksi hyväksi.

Ylpeys, itseriittoisuus ja tottelemattomuus – siinä joitakin tämän maailmanajan peruspaheita. Vuosisadat kuluvat eikä mikään muutu! Ihmisen perussyntiin kuuluu kautta aikojen saavuttaa taivas ilman Jumalaa; omin voimin ja pikku kätösin. Niin se oli Baabelin tornin rakentajillakin. Ja samanlaiset suunnitelmat ovat yhtä maailmanhallitusta yrittävillä tänäkin päivänä. Globalistit miettivät, miten syntyisi yksikielinen ja yksimielinen ihmismassa, jonka suunta on samansuuntainen ja ohjailtavissa. Jotkut ovat sitä mieltä, että tämä toive on paljon vaarallisempaa kuin lehtiotsikot tekoälystä, ilmastonmuutokseta tai vaikkapa kolmannesta maailmansodasta. Ja oikeassa ovat: ykseys ja yhteys eivät löydy ilman yhteyttä Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Vinoa tornia rakennetaan taas, vaikka yhteinen uskonto on viittä vaille valmis, vaikka puhumme kaikki toista kotimaista, sitä englantia. Ihminen lyö rintoihinsa ja luulee näin voivansa tehdä, mitä ikinä haluaa. Ei voinut Baabelin aikaan eikä voi nytkään.

Päiväunipeitolla olisi ollut toinenkin ottaja. Ei olisi ilman vienyt; tarjosi pehmeäksi ja haisevaksi jällytettyä puruluuta vaihdon välineeksi. Tympeä tyyppi tuo mummo, kun ei suostunut. Tassulla palleaan ja pistelevä pusu kielloista huolimatta. Kuka sitä nyt kovalla lattialla, kun on omia ikävä. Rapsuta ja lepertele siinä joutessasi tai nuolaisen uudelleen!