882

09.03.2026

ARJEN SIVISTYSTASOTESTI

Uutisoivat, että siistijät yhä edelleen joutuvat kohtaamaan aliarvostetun ammattiaseman. Heitä kohdellaan kuin saastaa tai ilmaa työpaikoilla! Olen kouluttanut elämäni aikana myös laitoshoitajia, puhtauden asiantuntijoita. Haasteelllisin oppimisalue on omaksua asenne, että ammattiylpeyden tulee suoristaa selkää ja antaa ihmiselle se arvo, joka kaikille kuuluu. Siistijä ei ole alimman tason suorittaja, vaan mitä tärkein tekijä työpaikan tilassa. Siistijä on monasti myös niitä ensimmäisiä ihmisiä, joilta pysähdytään kysymään tietä tai muuta neuvoa. He antavat ensivaikutelman yhteisöstä, ei pääjohtaja! Siistijöiden työtä pidetään itsestäänselvyytenä. Mitä, jos tämä työ jäisi tekemättä. Etkö vaikkapa sairaalassa asioidessasi ilahdu ennen muuta puhtaasta vessasta! Entäpä ne uutiset maailmalta, kun roska-autot miehityksineen ovat lakossa. Syntyy kaaos terveysriskillä ja tuholaistulvalla. Että onko mitätöntä työtä! Moni toimistotyöntekijä ja opettajakin voi olla sairaslomalla viikon tai pari, eikä uutiskynnys ylity. Siistijöiden kohdalla puute palvelussa näkyy valitettavasti heti seuraavana päivänä. Arvostusta kehiin! Tavan moppaaja ei tosiaankaan tiedä sitä mikrobiologian- ja kemian osaamista, jonka siistijä joutuu hallitsemaan. Silkkaa harhaa, että jokainen osaa siistiä. Ei osaa. Monasti menee lian siirtämiseksi paikasta toiseen.

Pitäisi tehdä yleishyödyllinen tietoisku siistijöiden arvostuksen lisäämiseksi! Sillä välin kuulemme ja katselemme, miten miehet haluavat terveet munat ja naisten kohta on jo vanhempaa vaatimusta tissiterveydestä. Hyvä, että puhutaan. Ehdottomasti – ja mielellään vielä vähän huumorin varjolla. Katselemme kaikenlaista alastomuutta, mutta hämmennymme helposti, kun puhumme oikeata asiaa ihmiskehosta. Kaikesta saa ja pitääkin puhua, mikäli se edesauttaa yleistä hyvinvointia.

Ujo piimäkin pääsi otsikoihin. Tulevaisuudesssa rasvaton piimä on pakko rikastaa D-vitamiinilisällä. Miksi ihmeessä. Elintarviketeollisuus yrittää myydä samasta tuotteesta tehtyjä erilaisia versioita juuri ravintolisien antaman vaihtelun turvin. Syömme päällekkäin ja yhä lisääntyvässä määrin ravintolisiä eri tuotteista. Pitemmän päälle tämä muuttuu uhkaksi, elleivät ihmiset osaa ravitsemusta. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat maksaan ja aiheuttavat jatkuvana rasitteena sen tuhoutumista. Hyvä asia oikein annosteltuna, mutta vaarallinen väärin käytettynä. Emmekö voisi tukeutuva monivitamiinivalmisteisiin, jos tarvetta on tai yksittäisiin erityisvalmisteisiin – ja antaa ruuan olla sitä mitä se on omana itsenään.

Vitamiinien pakkosyöttö holhoamismielessä ei ole terveyden ylläpitämistä, vaan sen vaarantamista. Piimä piimänä ja D-vitamiinilisä pillerinä tai aurinkona niille, jotka sitä sillä hetkellä tarvitsevat. Ja elimistö kiittää!

Minäkin kiitin Heikkiä kevään edistämisestä. Heikki loi lumet pihakeinun kohdalta patiolta. Kun räystäiden roiske katon sulamisvesien osalta loppuu, alkaa keinun lekuttelu ja lämpöön käpertyminen. Kyllä on hyvä!

Kun oppii ilon pienistä asioista, riittää hyvää oloa pidemmäksi aikaa.