782

26.10.2025

ALUSTA ARKKUUN

Kulkeehan se aika kelloja siirrellessäkin! Ainut nautinnollinen asia tässä touhussa on yhden yön tuntia pidempi uniaika. Kallis sotkellusmaksu yhdestä tunnista. Kuin hellittämättömällä helteellä huhkittu työ, josta saa yhden ylimääräisen tauon. Hurraahuuto hikipäässä tehtävälle, taukoamattomalle työlle.

Tämän vuoden kellojen siirtämisestä pysähdyin kuulemaani ohikiitävään ajatukseen isomummon telkkarin rallatuksesta. Haastateltava totesi tähän tapaan. Olemme surkeita, jos elämme elämäämme vain syntymästä kuolemaan – alusta arkkuun mentaliteetilla. Murisemme ja marmatamme epäkohdille, mutta siihen se sitten jääkin. Miten paljon aidommin eläisimmekään, jos pysähtyisimme ajattelemaan, mitä voimme ajallemme sen parantamiseksi tehdä. Ja jospa olisi vielä uskallusta ja voimavaroja toteuttaa se! Juuri tätähän olen itselleni yrittänyt tolkuttaa lukemattomia kertoja tyytymättömyyttä puntaroidessani – mutta tekemättä on jäänyt. Jos siis tietää, eikä tee – ketä kuuluu kurmuuttaa!

Elämä täyttää olemisemme niin monilla pienillä asioilla, että hävitämme helposti sen punaisen langan pään ja koko ohjauksen. Mietitäänpä nyt tätäkin: ihmiset eri puolillla maailmaa jonottavat yhtä halausta varten; odotetaan Äiti Amman halausta, hyvää tekevää kosketusta. Jonoissa seisovat suomalaisetkin – se viisaana pidetty kansa. Omaa ämpäriään kohti kädet ojennettuina! Tästä muuten nouseekin mieleen verenvuototautia sairastava, Raamatun nääntyvä nainen. Hän halusi Jeesukselta yhden ainoan kosketuksen, vaikka vain omatoimisen, että vain hipaisu viitan liepeestä ja olisin taas terve. Olemmeko siis eksyneet matkalla. Jeesuksen halausjonossa ei jonoteta: on vapaa pääsy milloin vain tarvetta ilmenee. Valitsemme ihmishalauksen jumalallisen kosketuksen sijaan. Että viisas kansa – vai tosi hölmö. Äiti Ammaa kuvataan maailman henkiseksi ja humanitaariseksi johtajaksi. Tyydymmekö vain itse piirtämäämme kuvaan oikeasta todellisuudesta. Kun syrjäytämme Kaikkivaltiaan maailman Herran, Pelastajan ja syntien Sovitttajan ja puutteellisuutemme Täydellistäjän – teemme halauksen hetken kestävän, mutta liian usein peruuttaamattoman virheen. Me tarvitsemme kyllä ihmisenkin kosketusta, mutta emme voi korvata sillä Taivaan kaikenkattavaa halausta.

Hälytyskellot! Kaikille itseäni nuoremmille tahtoisin soittaa halytyssireeniä. Jos sisin kurkottuu johonkin muuhun kuin missä elät – siirrä kelloa ja ota lisätunti aiheen tarkastelemiseen. Jos tuntuu, että muutos tulisi tehdä – halaa Jeesusta suloisella juttutuokiolla. Hyväksyykö Hän sen tien, jota kuvittelet paremmaksi. Jos epäröit, älä kiirehdi, vaan odota, että liikennevalojen vihreä valo palaa. Kiertotielle lähteminen valojen muuttumisen odottamisen sijaan vie yleensä ojasta allikkoon. Voihan se viedä päämääräänkin, mutta sen se tekee yleensä monien karikoiden kautta. Paineentarkkailu on paikallaan – kunhan siitä ei tule itse tarkoitusta. Ja varmaa on, että mitään mitattavaa ei löydy ilman sykettä.