848

26.01.2026

AIKANA AJAN TAVALLA

Armomurhastakin puhutaan luontevammin kuin tavallisesta kuolemasta. Ihmisen suhtautumistapa ei ole kehittynyt. Sitkeästi elää piilotajuinen viesti, että kuolemasta puhuminen lähentää lähdön hetkeä! Siksi asia on ja pysyy tabuna. Hyi, älä edes puhu.

Nyt ollaan huolissaan kuoleman kohtaamisen perinnön katoamisesta. Tuskin tarkoittavat puhumiskulttuuria – eihän sitä ole ollutkaan. Mutta aikalaisia ihmetyttää, että ihmiset haluavat ahdistuksen sijaan iloisia hautajaisia tai ei niitä ollenkaan. Tuttu kaava itkusta ja saattajien surusta ei kelpaa. Vainajien käsittely on ulkoistettu vuosikymmeniä. Nyt edes lähdön viimeistä hetkeä ei haluttaisi painaa muistikuviin. Turhaa touhua ja rahanhukkaa: sehän on jo kuollut! Ja siitä kaikesta tulee niin huono olo.

Meillä on suvussa ollut useampiakin ihmisiä, jotka eläessään ovat toivoneet hauskoja hautajaisia. Sillä tarkoitetaan suvun ja ystävien kokoontumista yhteen saattamaan viimeiselle matkalle pois lähtenyttä. Meno ei ole hulvattomuudessaan ainutlaatuinen, mutta suru väistyy tosiasioiden takia sivummalle. Miksi? Siitä syystä, että lähtijä tietää, minne menee! Isomummo on nyt vuorollaan yksi tälläinen lähtijä. Minä menen Taivaaseen Jeesukseni luo. Muistakaa, että se ei ole surujuhla, vaan ilojuhla. Tuska ja vaiva jäävät, ja iankaikkinen ilo tulee tilalle. Siellä on kevyttä muistuttaa Jeesusta, että kuuule, tarvitsevat taas tuolla alhaalla apua. Järjestelläänkö taas tämäkin asia.

Ymmärrän senkin asian, että joku ei halua hautajaisrumbaa laisinkaan. Kysymyksessä ovat ihmisen kuoret. Niiden loppuhoito voi olla kaunis, kun asiasta huolehditaaan ihmisyys mielessä pitäen. Se, että poikkeaa tavallisesta asiain kulusta, ei ole synti eikä häpeä. Tulee tehdä niin kuin oma tila vaatii. Jumalamme ei kadota meitä missään vaiheessa. Maatuvien tai palavien kuorien paikalle tulee aikanaan ylösnousemusruumis, joka on tunnistettava. Sielu lepää toivottavasti Jeesuksen tykönä. Kuoleman kulttuuri on ihan eri asia kuin totutut hautausmenot. Kuolema on voitettava omassa mielessä Jeesukseen turvaamalla. On hyvä tietää matkan määränpää ja sen vaihtoehdot. Ikävä on eria asia kuin suru. Vainajan kunnioittava kohtelu lähtee suhteesta häneen. Ellei jälkeenjääville ole jätetty toivomusta toimia sillä ja sillä tavalla – pidetään vapaus toimia ajassa ajan vaatimalla tavalla yleisestä mielipiteestä välittämättä. Pistää ihan naurattamaan, että on ansainnut hyvät hautajaiset. Itse ainakin otan mielummin hyvät elämisen hetket niiden kanssa, jotka aikanaan seisovat arkkuni äärellä. Banaanilaatikko ja peitto käyvät vallan hyvin: minähän siirryn yhdestä olevaisuudesta toiseen innolla odottamaan jälleennäkemistä.

Mitäs tästä kulttuurista sanotte!